keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Joulusesonkiin toimivalla esillepanolla

Jopas on aikaa siitä, kun ole viimeksi päivittänyt tätä blogia. Syy moiseen on markkinointi floristisella alalla-näytön työstäminen. Sen verran vaativa ja aikaasitovaa hommaa, ettei ehtinyt blogin päivttämistä edes miettiä. Näyttö on siis osa floristin tutkintoa. 
Suunnittelin asiakasillan porilaiseen kukkakauppa Madeleineen. 
Suunnitelussa oli erilaisia markkinointiin liittyviä juttuja, joita piti miettiä ja toteuttaa. 

Tässä blogitekstissä esittelen näyttökokonaisuuteen kuuluneen esillepanon, jonka toteutin liikkeeseen.Hopea oli hallitseva väri. Hyödynsin liikkeessä olevaan jouluista materiaalia ja tuotteistin kasvimateriaalia jouluiseksi.

Esillepanon suunnittelun lähtökohtana on, että kokonaisuuden mitat pitää olla vähintään: leveys 1m x syvyys 1m x korkeus 2m. Suunnittelin kokonaisuuden liiketilan keskeiselle paikalle, jossa asiakaskierto muodostui luontevaksi ja toimivaksi. Esillepanon suunnittelua helpotti se, että olin jo aiemmin syksyllä muokannut myyntitilaa toimivammaksi

Esillepanon katseenvangitsijaksi rakensin talvipuun, jonka runkona toimi viime talvena parvekkeellani paleltunut varrettu paju, jota olin säästänyt tulevaa käyttöä varten, ja nyt sen käyttö sitten viimein talvipuun runkona toteutui. Työn eri vaiheet jouduin videotallentamaan, jotta olisi poissuljettu se, että työ olisi jonkun muun tekemä. 

Puun rakentaminen vei aikaa, mutta se toimi esillepanon suvereenina katseenvagitsijana, kuten olin suunnitellut.   
Tässä videoklipissä talvipuu on viimestelyä varten valmis. Aloitin työn päällystämällä puun rungin hopean värisellä kukkateipillä, joten pinnasta tuli hohtava. Pinnan olisi voinut maalata myös hopeahelmiäismaalilla, mutta teipin käyttö tuli halvemmaksi ja valmista pintaa syntyi samantien. Teipin tahmehkolla pinnalla oli myös puolensa.  

video

Esillepano on koottu pöydistä ja puulaatikoista, jotka päällystin hopeanvärisellä kuitukankaalla, tosin tässä se näyttää osin valkoiselta, koska kangas oli läpikuultavaa ja pöytien väri oli valkoinen. 

Tässä esillepano on valmis ja talvipuu komeilee kaiken yllä.
Yksityiskohta esillepanosta. Tuunatut kävyt toimivat rekvisiittana, mutta tekivät myös kauppansa.

Havaintoesitys 

Näyttökokonaisuuden yksi osa oli havantoesityksen järjestäminen. Päädyin tekemään sieniasetelman, johon käytin estupäässä Tampereen Kukkatoimituksen tarkoitusta varten lahjoittamia oksaruusuja. Eli sain työhön sponsoriapua :) 
Tietysti havaintosesityksen olisi voinut tehdä näyttävämmin, kuten tekemällä kimpun, mutta asetelma tuntui luontevalta. 

Asetelmasta tuli romanttinen. Ruusujen ohella käytin myös tuunattuja käpyjä ja tylliruusukkeita. Miksei jouluna voisi käyttää myös pastellivärejä? Tätä ideaa voisi hyödyntää myös vaikka häissä. 
 
Yksityiskohta asetelmasta. 

Sekalaista sidontaa tyrkyllä

Asiakasiltaan olin tehnyt erilaisia sidontatöitä esille jo etukäteen, jotta paikalla olleet näkisivät erilaisia vaihtoehtoja, joilla joulua voisi sulostuttaa.

Geministä, skimmiasta ja erilaisista vihreistä, kuten eukalyptuksesta saa värikästä ja näyttävää.
"Adventtikynttilänjalan" voi toteuttaa myös näin. Matala astia on täytetty märkäsienellä, johon kynttilät on painettu. Pinta on peitetty jäkälällä ja muulla pienellä. Tämän kokonaisuus matkasi asiakkaan mukana Raumalle. Kyttilöiden polttamisen jälkeen kokonaisuus toimii myös tuollaisenaan viehättävänä koristeena. Mikään ei estä jalostamalla kokonaisuutta kukilla. Leikkohyasintit tai amaryllikset toimisivat oikein hyvin. 

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Muodoilla luotuja tunnelmia

Asetelmista on moneksi 

 Näiden töiden lähtökohtana on tehdä asetelmat juhlakonserttiin, jossa asetelmat tulisivat ison esiintymislavan etureunaan, lavan molemmille sivuille. Näin ollen mitään pientä piiperrystä ei voi ajatella vaan töillä pitää olla kokoa, jotta ne näkyisivät. 
Näiden töiden koko muotoutui opetuksessa sillä hetkellä käytössä olleiden materiaalien koon mukaan. Näissä on käytetty myös luonnonmateriaaleja. 

 Ensimmäinen työ edustaa paraleellista, vertikaalia asettelutapaa, jonka järjestyslaji on symmetrinen. Olen sisällyttänyt työhön myös epäsymmetriaa lehtien sijoittelulla. 
Kasvit jatkavat ruukun muotoa ja kasvien väreissä toistuu myös ruukun väri, mikä sitoo eri elementit yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. 

Ruukun hopea väritys toistuu kasveissa. Olen hopea spraymaalilla värjännyt muutaman oksan. Sieltä löytyy hormaa ja takiaista. Työstä löytyy myös hevonhierakkaa, gladiolusta, flamingonkukkaa, neilikkaa, salixia ja gladioluksen lehtiä, joilla työhön on luotu epäsymmetriaa. 


 
Ruukussa on märkäsieni, johon materiaali on aseteltu. Pinta on koristeltu hopean värisellä koristehiekalla. Kasvien varret toistuvat kauniisti pintaa vasten ja ilmavuus tuovat ne hienosti esiin.

Dramaattinen liike 

Tähän työhön olen saanut dramaattisuutta käyttämällä diagonaalista paralleellisuutta.  Työssä olen käyttänyt pääosin samoja materiaaleja kuin vertikaalissa asetelmassa. Tässä on myös salixin oksaa.
Tätä tapaa tulen todennäköisesti käyttämään lopullisessa työssä. Kasvimateriaali saattaa jonkin verran muuttua, mutta perusidea säilyy.



Pinnan olen koristellut vihreällä lasimurskalla.

lauantai 15. lokakuuta 2016

Kauneutta syksyisestä luonnosta

Isot kimput - pääosassa luonnon materiaalit

Syksyinen luonto tarjoaa monenmoisia herkullisia materiaaleja floristisiin töihin. Syksyinen väriskaala on yllättävän monipuolinen ja sopusointuinen. 
Tällä kertaa syntyi isoja kimppuja, joissa ostomateriaalit ovat vain höysteenä.

Luonnononmateriaaleina olen käyttänyt mm. hevonhierakkaa, horsmaa, pujoa ja saniaista, jonka kuparin sävyinen syysväritys on erityisen viehättävä. 

Etualalla näkyvät saniaisen kuparin sävyiset lehdet ovat viehättävän herkkiä.

Toiseen isoon kimppuun tein kimppupohjan, johon kieputin myös hiirenvirnaa ja pujoa. Tämän kimpun kokonaislevveydeksi tuli yli 60 cm.
Tässä kuvassa näkyy kimppupohja, joka sulautuu hyvin muuhun materiaaliin. Pohjaan on kiinnitetty neljä tukivartta, jotka ruskeina sopeutuvat hyvin muihin väreihin ja luovat kivaa konstrastia vihreiden varsien kanssa.
Kimpun tason yläpuolelle asetettuna tummat takiaisen oksat pääsevät oikeuksiinsa ja korostavat työn kolmiulotteisuutta. 


perjantai 14. lokakuuta 2016

Vapaasti vedessä oksien lomassa

Transperantti kranssi



Kranssi on paljon muutakin kuin ovikranssi. Tässä työssä kranssi on rakennettu oksista, jotka ovat sidoksin, paperipäällysteisellä rautalangalla, kiinnitetty kranssin muotoon. Valmis työ on asetettu ison lasimaljan päälle, jossa on vettä, johon kukkien varret ylettyvät. Näin ollen kukkien kestoikä pitenee huomattavasti.



Tämän tyyppinen kranssi puolustaa paikkaansa ihan missä tahansa. Tällaisen voi rakentaa kotiin ja juhliin. Kranssin ilme ja tyyli muuttuu valitun kranssimateriaalin ja kukkien mukaan. Olennaista on, ettei kranssin rakennetta peitetä, koska se on tärkeä osa kokonaisuutta. Ja miksi peittää, koska sen eteen on tehty töitä.



Joulusesonki lähestyy, joten miksei tätä ideaa voisi hyödyntää myös joulukoristelussa. Veteen voi asettaa myös muutaman kelluvan kynttilän tai tuikkuja. Tulppaanit toimisivat tällaisessa kranssissa vallan mainiosti. Tällainen kranssi, tai kranssi ylipäätään ei ole kertakäyttötuote, vaan siihen voi vaihtaa kukat sesongin, tarpeen ja mielialojen mukaan. Kestävän kehityksen idea toteutuu myös materiaalissa, koska tällaisen on suotavaa rakentaa luonnonmateriaaleista.

Kranssissa on käytetty mm. kallaa, neilikkaa ja krysanteemia sekä muutamia lehtiä. Tällaisissa töissä on hyvä ottaa huomioon materiaalin luonne. Taipuisat materaalit ova käyttökelpoisempi. Tässä materiaali on voittopuolisesti jäykkävartista, kallaa lukuun ottamatta. 


 
Kranssipohjassa on käytette pääasiassa lehtikuusen oksia, jotka ovat jo sisänsä koristeellisia.

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Kranssi syysväreissä

Kiinnitin vaahteranlehdet neuloilla sattumanvaraisesti eläväksi pinnaksi. Koristeosassa on myös seppelvarpun ja muratin oksia.

 Tämän työn materiaalit ovat suoraan syksyisestä luonnosta; tietysti krassipohjaa lukuunottamatta. Luonnonmukaista tai ainakin kierrätysideaa noudattava sekin; kranssipohja on rakennettu oljesta. 

Materaalin keräyspäiväksi osui yksi syksyn kauneimmistä päivistä (2.10.) Kymmenisen astetta näytti mittari ja auringon valo hehkutti syksyn värit loistoonsa. Vaahteran lehdet löysin tienpientareelta. Voi olla, että olin joidenkin ohikulkeneiden autoilijoiden mielestä huvittava näky kykkiessäni siellä ojan pohjalta. No, toisen roska on toisen aarre tai pohjalta se pienikin ponnistaa :) 

Kuulun siis niihin, jotka keräävät metsästä oksat, kävyt ja puolikuolleet lehdet, toiset keräävät sitten ne marjat.  

Läheisestä metsiköstä, polun varrelta löysin kuivuneitä männynoksia ja käpyjä, joita tätän työhön ei tullut. Täytyy tunnustaa, että pihljanmarjat napsin Kokomäen rautatieasemalla kasvavasta puusta. Maahan ne olivat kuitenkin pudonneet. Luulen myös, etteivät tilhet tai muut marjoja himoinneet linnut pistäneet pahakseen, vaikka muutaman tertun niiden "herkkupöydästä" pihistinkin. 

Kranssin roikkuvaan osaan ketjutin pihlajanmarjoja kukkalankaan ja kiinnitin siihen myös seppelvarpun oksaa. 

Tämä työ soveltuu hyvin ulko-oven kranssiksi tai vaikkapa syyshääparin juhlatilaa koristamaan. 
Muratinoksan asetin kevyesti ja ilmavasti koristenkokonaisuuden päälle, jolloin kokonaisuuden kolmiulotteisuus korostui. Marjat ja oksat kiinnitin rautalangasta taittelemillani hakasilla. 

Pihjalanmarjaa oli voinut laittaa lisää koristeen ulkokaarelle.
 
Lehtien pintaan liimasin myös muutamia seppelvarpun kellastuneita lehtiä.









perjantai 26. elokuuta 2016

Lisää risuja ja pari hääsidonnan ulottuvuutta

Toinen opintoviikko, ennen jakson päätöstä, alkoi jälleen risuisissa tunnelmissa.
Kimppupohja/konstruktio syntyi pääosin koivunoksista ja muusta luonnonmateraalista. Kukkana pääosassa oli aurigonkukat.

RIsut kiinnitin paperipäällysteisellä rautalangalla.
 Tässä kimppupohja kasattuna. 
Tässä valmis teos. Tässä työssä kasvien kauniit varret pääsevät hyvin esiin. 

Pyöreää ja valuvaa häihin

Tässä kaksi esimerkkiä morsiuskimpuista, jotka on toteutettu katkaistuin varsin tekniikalla. Eli jokainen työssä nähtävä kukka on kiinnitetty rautalankaan ja sidottu sitten rautalankoineen kimpun muotoon. Rautalangasta muodostuu myös varsiosa kimppuun, joka päällystetään nauhalla. Valuvassa kimpussa, lime-valkoinen, on käytetty myös kukan omia varsi, joihin varren päähän rautalanka on kiinnitetty.

Kimpun pinnalla on rönsyliljan lehteä. Kuva ei valehte eli voimiettiä, että olisi ollut ehkä suotavaa laittaa tuohon harson tilalle tai rinnalle myös kukka. . .  

Tämän kimpun varsiosa on vielä viimeistelyä vailla. Tässä tapauksessa se olisi päällystetty valkoisella silkkinauhalla ja helmillä.

Tämä on myös toteutettu myös katkaistuin varsin tekniikalla, mutta kukanvarsia ei ole käytetty, kuten tuossa valuvassa mallissa. Kimpun pohja on rakennettu pyöreästä pahvista, jokaon päällystetty kankaalla. Pyöreää muotoa on työstetty vielä ketjutuksella, jossa on ruusun terälehtiä, helmiä ja nauhaa. Rujen lisäksi kimpussa on esimerkiksi apinankäpälää, joka kuivuttuaan säilytti varsin hyvin muotonsa ja värinsä.



sunnuntai 21. elokuuta 2016

Kierrätysmateriaaleja sidontatöihin

Kierrätys ja kestäväkehitys ovat yhä tärkeämmässä roolissa myös floristin työssä. Pyrkimys pienentää hiilijalanjälkeä myös kukkakauppa-alalla on ilmeinen, edes baby stepsein.

Kukkien tuottamiseen kuluu energiaa hulppeita määriä, erityisesti syystä, että kasveista suurin osa tuotetaan kasvihuoneissa. Suurin osa Suomeen tuotavista kasveista on tuontitavaraa.  Näin ollen sekä niiden tuottaminen että kuljettaminen kasvattaa hiilijalanjälkeä. 

Lähimarketissa myytävät reilun kaupan-ruusut ovat ilmastomuutoksen kannalta kyseenalaisia, joskin niiden humanitaarinen näkökulma on perusteltua.
Kukkien kohdalla ei voida puhua ainakaan lähituotannosta. Kotimaista lähituotantoa toki joidenkin kasvien kohdalla onneksi vielä on.

Tästä kestävän kehityksen näkökulmasta jo olemassa olevien materiaalien hyödyntäminen sidonnassa on mitä suotavinta. Luonnonmateriaalien käyttö tulee kukkakauppa-alalla entisestään lisääntymään tai niin ainakin toivoisi tapahtuvan. Toisaalta paljon on kiinni (kansainvälisistä) trendeistä; mitä halutaan ja tarjotaan. 

Tämän saarnan jälkeen itse asiaan eli

Tikusta asiaa eli materiaalit näkösuojasta kimppuun

Sangen tukeva ja näyttävä kimppupohja syntyi oksista kudotusta näkösuojasta. Suurin osa tästä "matosta" toimii parvekkeeni näkösuojana. Ylimäärisestä pätkästä purin kimppupohjaan materiaalia. Lisäksi näpräsin rautalangasta, tikuista ja juuttinarusta koristeita kimppuun. 

Kimppukoristeiden valmistuspuuhassa minulla oli erittäin osaava assari Mio.

Mareriaalista jäi vielä matskua myös tuleviin tarpeisiin. Rautalangat on päällystetty ruskealla kukkateipillä.

Tässä kuvassa näkyvät sekä kimppupohja että tikuista tehdyt koristeet. Ajatus on, että kimppupohja on olennainen osa kokonaisuutta, joten sen saa jäädä hyvinkin näkyviin. Pohjan tikut kiinnitin paperipäällysteisellä rautalangalla, joka liukumattomattona on tarkoitukseensa hyvä.

Yksityiskohta kimpusta. 

 
Kimpun presentaatio toteutui omin varsin lasimaljassa.

 
Osin samasta kukkamateriaalista toteutin ison kimpun, jossa myös minulla, pitkäsormisella floristiplantulla oli pitelemistä. Tuo yksi kryssa, alhaalla oikealla on kuvaushetkellä ollut vähän ulkona kaikesta eli ei oikein istu kokonaisuuteen.

Kirppislöydöt floristiplantun mieleen

Nämä ihanuudet löytyivät Satakunnan Puutarhaseuran järjestämältä puutarha-aiheiselta peräkonttikirpputorilta, joka järjetettiin Hanhiluodossa Porissa, Kirjuriluodon kupeessa, 20.8.2016. Linkki tapahtuman kuviin: https://www.facebook.com/480884848704004/photos/?tab=album&album_id=947815208677630
 Florsitiksi ei opi kuin itse tekemällä, mikä tosiasia pätee mihin tahansa käsityöammattiin. Siitä huolimatta kaikenlainen floristiikan painettu materiaali, internetiä unohtamatta, on välttämätöntä oppimisen kannalta. Kirjoista voi oppia tekniikoita, joita voi omassa käytännön oppimisessa hyödyntää. Kirjat ovat ennen muuta ehtymätön ideoiden lähde. Kirjat suovat myös esteettisiä elämyksiä. 
Internet kyllä, mutta itse olen sen verran vanhan koulukunnan kannattaja, että kauniisti kuvitettu kirja, kun sen vielä löytää kirpputorilta, kiitos niistä luopumaan suostuneille: Katri Sundvall ja Kirsi Santala, on tiedonlähteenä edelleen ihana ykkönen.