Lisää risuja ja pari hääsidonnan ulottuvuutta

Toinen opintoviikko, ennen jakson päätöstä, alkoi jälleen risuisissa tunnelmissa.

Kimppupohja/konstruktio syntyi pääosin koivunoksista ja muusta luonnonmateraalista. Kukkana pääosassa oli aurigonkukat.

RIsut kiinnitin paperipäällysteisellä rautalangalla.

 Tässä kimppupohja kasattuna. 

Tässä valmis teos. Tässä työssä kasvien kauniit varret pääsevät hyvin esiin. 

Pyöreää ja valuvaa häihin

Tässä kaksi esimerkkiä morsiuskimpuista, jotka on toteutettu katkaistuin varsin tekniikalla. Eli jokainen työssä nähtävä kukka on kiinnitetty rautalankaan ja sidottu sitten rautalankoineen kimpun muotoon. Rautalangasta muodostuu myös varsiosa kimppuun, joka päällystetään nauhalla. Valuvassa kimpussa, lime-valkoinen, on käytetty myös kukan omia varsi, joihin varren päähän rautalanka on kiinnitetty.

Kimpun pinnalla on rönsyliljan lehteä. Kuva ei valehte eli voimiettiä, että olisi ollut ehkä suotavaa laittaa tuohon harson tilalle tai rinnalle myös kukka. . .  

Tämän kimpun varsiosa on vielä viimeistelyä vailla. Tässä tapauksessa se olisi päällystetty valkoisella silkkinauhalla ja helmillä.

Tämä on myös toteutettu myös katkaistuin varsin tekniikalla, mutta kukanvarsia ei ole käytetty, kuten tuossa valuvassa mallissa. Kimpun pohja on rakennettu pyöreästä pahvista, jokaon päällystetty kankaalla. Pyöreää muotoa on työstetty vielä ketjutuksella, jossa on ruusun terälehtiä, helmiä ja nauhaa. Rujen lisäksi kimpussa on esimerkiksi apinankäpälää, joka kuivuttuaan säilytti varsin hyvin muotonsa ja värinsä.

Kierrätysmateriaaleja sidontatöihin

Kierrätys ja kestäväkehitys ovat yhä tärkeämmässä roolissa myös floristin työssä. Pyrkimys pienentää hiilijalanjälkeä myös kukkakauppa-alalla on ilmeinen, edes baby stepsein.

Kukkien tuottamiseen kuluu energiaa hulppeita määriä, erityisesti syystä, että kasveista suurin osa tuotetaan kasvihuoneissa. Suurin osa Suomeen tuotavista kasveista on tuontitavaraa.  Näin ollen sekä niiden tuottaminen että kuljettaminen kasvattaa hiilijalanjälkeä. 

Lähimarketissa myytävät reilun kaupan-ruusut ovat ilmastomuutoksen kannalta kyseenalaisia, joskin niiden humanitaarinen näkökulma on perusteltua.
Kukkien kohdalla ei voida puhua ainakaan lähituotannosta. Kotimaista lähituotantoa toki joidenkin kasvien kohdalla onneksi vielä on.

Tästä kestävän kehityksen näkökulmasta jo olemassa olevien materiaalien hyödyntäminen sidonnassa on mitä suotavinta. Luonnonmateriaalien käyttö tulee kukkakauppa-alalla entisestään lisääntymään tai niin ainakin toivoisi tapahtuvan. Toisaalta paljon on kiinni (kansainvälisistä) trendeistä; mitä halutaan ja tarjotaan. 

Tämän saarnan jälkeen itse asiaan eli

Tikusta asiaa eli materiaalit näkösuojasta kimppuun

Sangen tukeva ja näyttävä kimppupohja syntyi oksista kudotusta näkösuojasta. Suurin osa tästä "matosta" toimii parvekkeeni näkösuojana. Ylimäärisestä pätkästä purin kimppupohjaan materiaalia. Lisäksi näpräsin rautalangasta, tikuista ja juuttinarusta koristeita kimppuun. 

Kimppukoristeiden valmistuspuuhassa minulla oli erittäin osaava assari Mio.

Mareriaalista jäi vielä matskua myös tuleviin tarpeisiin. Rautalangat on päällystetty ruskealla kukkateipillä.

Tässä kuvassa näkyvät sekä kimppupohja että tikuista tehdyt koristeet. Ajatus on, että kimppupohja on olennainen osa kokonaisuutta, joten sen saa jäädä hyvinkin näkyviin. Pohjan tikut kiinnitin paperipäällysteisellä rautalangalla, joka liukumattomattona on tarkoitukseensa hyvä.

Yksityiskohta kimpusta. 

 

Kimpun presentaatio toteutui omin varsin lasimaljassa.

 

Osin samasta kukkamateriaalista toteutin ison kimpun, jossa myös minulla, pitkäsormisella floristiplantulla oli pitelemistä. Tuo yksi kryssa, alhaalla oikealla on kuvaushetkellä ollut vähän ulkona kaikesta eli ei oikein istu kokonaisuuteen.

Kirppislöydöt floristiplantun mieleen

Nämä ihanuudet löytyivät Satakunnan Puutarhaseuran järjestämältä puutarha-aiheiselta peräkonttikirpputorilta, joka järjetettiin Hanhiluodossa Porissa, Kirjuriluodon kupeessa, 20.8.2016. Linkki tapahtuman kuviin: https://www.facebook.com/480884848704004/photos/?tab=album&album_id=947815208677630

 Florsitiksi ei opi kuin itse tekemällä, mikä tosiasia pätee mihin tahansa käsityöammattiin. Siitä huolimatta kaikenlainen floristiikan painettu materiaali, internetiä unohtamatta, on välttämätöntä oppimisen kannalta. Kirjoista voi oppia tekniikoita, joita voi omassa käytännön oppimisessa hyödyntää. Kirjat ovat ennen muuta ehtymätön ideoiden lähde. Kirjat suovat myös esteettisiä elämyksiä. 

Internet kyllä, mutta itse olen sen verran vanhan koulukunnan kannattaja, että kauniisti kuvitettu kirja, kun sen vielä löytää kirpputorilta, kiitos niistä luopumaan suostuneille: Katri Sundvall ja Kirsi Santala, on tiedonlähteenä edelleen ihana ykkönen. 

Kukat viuhkalla

Huonosti nukutun yön jälkeet itseni kasaaminen ja kerääminen Porin Leppäkorvesta Kokemäelle kouluun, polkupyörä-juna-polkupyörä-menetelmällä, floristisen iloittelun pariin ei sujunut rutiinilla, mutta sujui kuitenkin. 
Floristinen iloittelu pitää opettaja Anne Frimanin mukaan sisällään mahdollisuuden kokeilla jotain sellaista mitä ei koskaan aikaisemmin ole kokeillut, eikä tässä yhteydessä tarkoiteta kansantanhuja. 
Floristinen kokeilu turvallisessa kouluympäristössä on kaiken puoli suotavaa, koska työelämässä isot floraaliset työt tai luovuuden maksimointi on mahdollista niin perin harvoin. 
Enpä ollut aikaisemmin tehnyt viuhkamaista asetelmaa eli asetellut kukkia astiassa olevaan märkäsieneen viuhkamaisesti. Kasvimateriaalin hankitamatka läheiselle Karimaan puutarhalle, pienessä tihkusateessa, tuotti ämpärillisen kaikkea ihanaa, josta pääosin kasasin viuhka-asetelman. 
Tämäntapaiset työt soveltuvat tilakoristeeksi esimerkiksi juhlien noutopöytään. 

Tässä kuvaustausta on hieman levoton kuten myös itse työ. Huomaa keltaisten kukkien asettelu - vähän on myös linjatonta, mutta muuten ilmavan keveää työskentelyä, etten sanoisi. 

 

Tässä keltaiset kukat on aseteltu linjakkaasti, joten kokonaisuus on tasapainoisempi ja myön muut hennot kukat tulevat paremmin esiin. Mustalla taustalla myös värit tulevat paremmin esiin.

Hennot erimuotoiset valkoiset kukat ja tummat varret luovat kivaa vaihtelua ja kontrastia. Vaikka valkoinen tulee helposti ns. silmille, niin tässä työssä valkoinen on sopusoinnussa muun materiaalin kanssa.

Märkäsienen pinnalle ja reunoille asetellut koristekivet keskustelevat myös kasvimateriaalin kanssa.

Niin surussa kuin ilossa

Havahduin toisella ja samalla tämän floristikoulutusjakson viimeisellä työjaksolla kukkakaupassa siihen tosiasiaan, miten vastuullista ja tärkeää työtä saan tehdä. Nimittäin harvassa ammatissa voi olla mukana sekä asiakkaan ilossa kuin surussa, jopa saman päivän aikana. On etuoikeutettua olla toteuttamassa asikkaan toiveet ja samalla sisällyttää työhön ripaus omaa näkemystä sidonnan keinoin.


Viimeisenä työpäivänäni, ennen ensi viikolla käynnistyvää kolmen viikon opintojaksoa, tein sekä suru- että hääsidontaa. Ensitöikseni tein hääkukkatilauksen, johon kuuluivat pieni hääkimppu ja kukkakoriste sulhaselle. 

Häätilauksen työt valmiina luovutettavaksi.

 Tilakoriste häihin

Toinen hääsidontatyöni oli osa suurempaa tilausta. Hääpari oli halunnut juhlatilan koristeeksi ripustettavan yksittäisen sidontatyön, jonka väritys olisi vaaleanpuna-beigensävyinen, jossa olisi myös muutama pirteä yksityiskohta. 
Rakensin pohjan metalliverkosta, jonka sisään sijoitin märkätiilen palan sekä sidoin verkkoon paparipäällysteisestä rautalangasta kiinnityselementit. 
Työn aloitin kastelemalla märkätiilen ja ryhdyin työhön rakentamalla työtä alhaalta ylöspäin eli ensin alaosan vihreät ja siitä ylöspäin kukkia ja välivirheää lisäämällä. Sienen alareunoille laitoin  myös vihreää. 
Sienikehikko osoittautui käyttökelpoiseksi ja oikean kokoiseksi. Etenin työssä lisäämällä kukkia ja välivihreää. Työ valmistui noin puolessa tunnissa. 

Kuvassa näkyvät ruskeat nauhat ovat työn kiinniittämistä varten eli eivät siis ole osa sidontakokonaisuutta. Kieltämättä tämä voisi toimia myös hääkimppuna.

Muutamalla kokonaissävyyn soveltuvalla germinillä työhön tuli asikkaan toivomaa sähäkkyyttä. Välivihreänä käytin pistaasia sekä alaosassa karhunheinää ja ruskusta.

Viehe odottaessa ja hautavihko viime tingassa

Kukkakauppatyö vaatii joustamiskykyä ja venymistä aikataulussa. Asikkaakseni sain naisen, joka oli parin tunnin kuluttua menossa naimisiin ja tarvitsi tulevalle miehelleen sulhasen vieheen, punaisen neilikan. Ko. kukkaa sattui vitriinissä olemaan, joten pikatyönä, asiakkaan odottaessa, tein vieheen noin 10 minuutissa. Morsiuskimpun asiakas löysin kukkavitriinin valmiista kimpuista. 

Päivän päätteeksi tein vielä hautavihon asiakkaalle, joka tuli tilaamaan työtä kolmen tienoilla iltapäivällä ja tarvitsi työn seuraavaksi päiväksi. Sopivat kukat löytyivät ja sidoin työn; tietoisena siitä, että saan olla tuottamassa kauneutta asiakkaan raskaaseen hetkeen. 

Asiakas halusi limeä ja valkoista neilikkaa ja myös oksan sinistä, joksi valiutui ritarinkannuksen oksa. Työstä tuli raikas ja jotenkin lohdullinen.

Hautavihko ylhäältä kuvattuna, jossa näkyy myös ritarinkannuksen kuppuiset oksat, joita sijoitin työhön. Tähän halusin käyttää myös erilaisia vihreitä, kuten eukalyptuksen lehteä.

Sinivalkoinen pitää pintansa surusidonassa. Neilikkaa ja oksakrysanteemia.

Muratin oksa on herkkä yhsityiskohta.

Punavalkoinen hautavihko neilikasta, eustomasta sekä harsosta. Samalla sekä raikas että herkkä.

Yksi kukka hautajaiskukkana ikävä kyllä yleistyy, mutta yhden kukan voi tuotteistaa vähän pidemmälle. Tässä kalla on saanut seurakseen peikonlehden, eukalyptusta, lilly-grassin, tuonenkielon lehden.

Lehtipallo kohtaa neilikkatötterön

Kohtapuolin päättyvällä antoisalla kahden viikon työjaksolla on ehtinyt tehdä myös vähän kokeilevampaa sidontaa, josta tässä esimerkkinä lehtipallo, jonka värkkäsin kuivakukkapalloon, kiinnittämällä siihen neuloilla salalinlehtiä. Pallo on nyt "piilosilla" neilikoista rakennetetun "tötterö"kimpun nielussa. 

Itse kimppuun tein tukirakenteen alumiinilangasta, johon kiinnitin kolme tukikeppiä, jotka päällystin luonnollisesti vihreällä kukkateipillä. 

Kokonaisuudesta tuli hauska. Saas nähdä meneekö se kaupaksi. 

Salalilla päällystetty kuivasienipallo.

 

Pallon lopullinen sijoituspaikka.

Alkuviikolla sain inspiraation järjestää myymälän ruukku- ja lahjatavarahyllyn. Samassa flowssa uudistin kukkakaupan näyteikkunan sekä muokkasin liikkeen keskilattian myyntitasot aivan uuteen uskoon. 
Erittäin mielenkiintoista ja palkitsevaa työtä, varsinkin kun liikkeen ilme muuttui kertaheitolla valoisammaksi ja avarammaksi. Tavallaan koko liikkeen tunnelma muuttui positiivisemmaksi. Taitaa Feng shuit olla nyt kohdillaan :D Myös kauppias Janika Lahti oli muutoksiin tyytyväinen. 

Vapaat kädet - floristiplanttu kiittää

Tänään sain ensitöikseni vastaanottaa teleflora-tilauksen Raumalta, kiitoskimpputilaus porilaiselle asiakkaalle. Kimpun värille ja muodolle oli asetettu toiveet, vaaleanpuna-valkoinen, matala kimppu, muuten tekijänä sain käyttää omaa ajatustani toteutuksessa eli toimia vapailla käsillä. 

Keräsin kukkavitriinistä erilaisia vaalenapunaisia ja valkoisia kukkia. Halusin käyttää myös erilaisia vihreitä, jotta kokonaisuudesta tulisi mielenkiintoinen eri värisävyillä ja muodoilla leikitellen. 

Vain tietyin rajauksin tehty tilaus antaa enemmän mahdollisuuksia toteuttaa työ ja yllättää sekä itsensä ja saaja postiivisesti. 

Kimppu pakattuna valmiina vietäväksi.

Maanantaipäivä kului muuten ruutiinitöitä tehden kuten kukkavitriinin siivousta: leikkokukkiin uudet vedet ja imupinnat, valmiiden kimppujen kunnostusta ja kukkakuormassa tulleiden uusien leikkojen kauppakunnostusta sekä uusien kimppujen tekoa myyntiin. 

Tässä haluan esitellä korkean kimpun, johon käytin gladiolusta eli miekkalinjaa ja pyöreänä muotona gerberaa ja germiniä sekä kotilokukkaa. Mausteeksi lastuspiraalia. 

Onhan siinä myös yksi neilikka.

Rannekoriste

Rannekukka kaasolle

Häissä morsiamen kaasolla ja/tai morsiusneidoilla on tapana olla esimerkiksi rannekoriste, joka rakennetaan rannekepohjaan kasvimateriaalista. 

Kukkakauppatyön ohella ehdin väsätä harjoitelman, jonka ranneosaan käynin alumiinilankaa. Tein rakenteen, jonka voi avata ja muotoilla ranteeseen sopivaksi. Päällystin suurimman osan rannekkeesta hopean värisellä kukkateipillä, joten sen hienoinen tahmeus auttaa pitämään kokonaisuuden paremmin paikoillaan. 

Vahvistin kukkapohjaa ohuella metallilangalla. Tässä näkee, että alumiinilanka olisi ollut hyvä päällystää kokonaan ennen rannekkeen muotoilua, vaikkei päällystämätön osa näykään lehtien ja kukkien liimaamisen jälkeen.

Koristeena käytin hipusen hopean väristä enkelikiharaa sekä sydänneulan, jonka lyhensin. Korun pohjan peitin eukalyptuksen lehdillä, näin alapinta ei missään vaiheessa hankaisi käyttäjän rannetta.

 

Tässä sivulta otetussa kuvassa näkyy kiinnittysidea. Ainakin minun ranteeseeni ranneke olisi voinut olla hieman lyhyempi.

Kukkia ja sidontaa

Takaisin sorvin ääreen

Vähän ontuva otsikko, mutta joka tapauksessa kahden viikon toppijakso, heinäkuun "loman" jälkeen käynnistyi eilen 1.8. Kukkakauppa Madeleinessa, Vähälläraumalla, Porissa. Kauppa on jo ennestään tuttu ja "turvallinen" työssäoppimispaikka, jonne menee kuin kotiinsa :) 

Eilinen kuluin lähinnä kukkavitriniä siivoitessa eli leikkojen freesauksella ja uusien leikkojen kauppakunnostuksella. Tänään oli aikaa tehdä kimppuja ja kokeilla jotain uutta. Kätösissäni syntyi esimerkiksi neilikoista koottu tasokimppu. 

 

Neilikat yhdistin alumiinilangalla. Käytin työhän myös ruusua, gerberaa, germinia, kotilokukkaa, oksaneilikkaa, nahkalehteä, tuonenkielonlehteä sekä karhunheinää.