Kranssi syysväreissä

Kiinnitin vaahteranlehdet neuloilla sattumanvaraisesti eläväksi pinnaksi. Koristeosassa on myös seppelvarpun ja muratin oksia.

 Tämän työn materiaalit ovat suoraan syksyisestä luonnosta; tietysti krassipohjaa lukuunottamatta. Luonnonmukaista tai ainakin kierrätysideaa noudattava sekin; kranssipohja on rakennettu oljesta. 

Materaalin keräyspäiväksi osui yksi syksyn kauneimmistä päivistä (2.10.) Kymmenisen astetta näytti mittari ja auringon valo hehkutti syksyn värit loistoonsa. Vaahteran lehdet löysin tienpientareelta. Voi olla, että olin joidenkin ohikulkeneiden autoilijoiden mielestä huvittava näky kykkiessäni siellä ojan pohjalta. No, toisen roska on toisen aarre tai pohjalta se pienikin ponnistaa :) 

Kuulun siis niihin, jotka keräävät metsästä oksat, kävyt ja puolikuolleet lehdet, toiset keräävät sitten ne marjat.  

Läheisestä metsiköstä, polun varrelta löysin kuivuneitä männynoksia ja käpyjä, joita tätän työhön ei tullut. Täytyy tunnustaa, että pihljanmarjat napsin Kokomäen rautatieasemalla kasvavasta puusta. Maahan ne olivat kuitenkin pudonneet. Luulen myös, etteivät tilhet tai muut marjoja himoinneet linnut pistäneet pahakseen, vaikka muutaman tertun niiden "herkkupöydästä" pihistinkin. 

Kranssin roikkuvaan osaan ketjutin pihlajanmarjoja kukkalankaan ja kiinnitin siihen myös seppelvarpun oksaa. 

Tämä työ soveltuu hyvin ulko-oven kranssiksi tai vaikkapa syyshääparin juhlatilaa koristamaan. 

Muratinoksan asetin kevyesti ja ilmavasti koristenkokonaisuuden päälle, jolloin kokonaisuuden kolmiulotteisuus korostui. Marjat ja oksat kiinnitin rautalangasta taittelemillani hakasilla. 

Pihjalanmarjaa oli voinut laittaa lisää koristeen ulkokaarelle.

 

Lehtien pintaan liimasin myös muutamia seppelvarpun kellastuneita lehtiä.